You are here:

Vatsahaavaa ja letkunpätkiä

Vatsahaavaa ja letkunpätkiä

Ensin oli takaliikkeessä hiukan toispuolisuustta tai pientä epätasaisuutta. Sitten kävi liikuteltava röntgen ja tuli kinnerpattidiagnoosi. Lievänä kuitenkin – Metacam-kuurilla hoidettava. Sitten tuli kuljetukseen totutusta ja kevyttä koulutreeniä. Jatkui pienellä kilpailulla ja loppui melkoiseen hammastenkiristykseen. Lopulta oltiin hirviöhevosen kanssa letku nenässä klinikalla.

Sieltä täältä nivoutuneet haarat alkoivat liittyä toisiinsa. Ensin hiukan takajalan aristusta ja etulapojen kipeytymistä. Sitten tulehduskipulääkkeellä vatsalle kunnon ärsytystä. Kun kipu jalasta oli pois, saatiin traikkutreenillä vähän stressiä, jota vahvistettiin kisamatkalla hiukan vielä pidemmälle. Pohjalle pari viikkoa reippaampaa treeniä kotona ja kahdesti vieraissa.

Lihakset jumiin, vatsa kippuralle, ärsytyskynnys herkälle ja kunnon viha silmiin. Ei lähellekään vielä urheilullista keskitasoa, mutta todellinen salamakimppu ilmassa. Kipeä se on, se kävi nopeasti selväksi.

Radiosta muistutus ”kolme yötä jouluun on”, mutta joulu tulee meille vasta, kun tämä tuska on taltutettu. Traikussa oli alla vielä kesärenkaat ja huolimatta +10 asteen lämmöstä liikenteeseen ilman nastoja ei asiaa – ei vaikka joululaatikoita pitäisi olla jo paistelemassa.

 

Jännittävää, mutta sitä on luvassa vielä lisää

 
Renkaat check. Lastausapu aamuun check. Osoite ja ajoajan tarkistus check. Klinikalle lisäkädet check. Lapsenhoitologistiikka check. Paastoaikataulutus check. Työhommat seisomaan check. Aamulla viimeiseksi ennen talliin lähtöä tilisiirto. Siihen pitää varata aikaa, sillä varojen siirto tililtä toiselle on poikkeuksellisen rasittava datasiirto. Lompakon sijainti katoamispelästyksen jälkeen lopulta check.

Matka sujui oikein hyvin – auto jaksoi jokaisen mäen ja kuski hallitsi kaistat. Ilmoittautumisessa kysyttiin hevosen syntymävuotta ja siihen en ollut varautunut mitenkään. Neljääntoista kääntyy, kuustoista miinus neljätoista on… Huh, ikä riitti. Rotu? Tilastohevonen ja vieno hymy. Se on täysin totta. Ei ole silti reilua, ei kehtaisi mainita, mutta pakko. Tiedoksi se on annettava eläinlääkärille: arabia ja ravuria. Sitten vaan tervetuloa ja viereistä käytävää pitkin sisään.

Mitäs tämä sanoo rauhoituksesta? Kysymys kun esitetään neula kädessä, niin rehellisesti on vastattava ”varmaan hyppää ilmaan”. Ensimmäinen satsi suoneen. Hyvin meni, mutta varma tieto, ettei se jää ainoaksi.

Neljän satsia myöhemmin oltiin jo mahalaukussa. Kaikkien etukäteisajatusten  vastaisesti lääkäri ei nähnyt mitään kauniista rakkulapinnasta poikkeavaa. Viimeinen vajaa 10 cm oli vielä näkemättä ja letku ei oikein edennyt. Pari kertaa vielä lisää rauhoitetta, jotta puuskuttava hevonen rauhoittuu. Letku vaan ei mennyt vatsan toimesta tai ohjauksesta huolimatta ihan viimeiseen loppuun asti. Pitäisikö hankkia myös omat vatsahaavalääkkeet? Hevosen vatsahaava (epäily) on jo aiheuttaa vatsahaavan.

Kyllä sen luulisi jo nukkuvan…

Letkua poistettaessa se ei oikein liikkunut ja pian selvisikin, että se littanassa ja pinta rikki. Rikkoutumiskohta oli melkoinen hämmästys, sillä metalliverkon littanaksi mennyt kohta oli 2 metrin ja 20 cm päässä hevosen suusta. Letku johdettiin mahaan nenästä, joten hampaat ohitettiin turvallisesti yläkautta. Itseä ihmetytti tuskaisuus, kun olihan hevonen entistä enemmän huohottava ja sätky. Kyllähän vatsatähystys varmasti on ikävä tunne, mutta että se 2 metriä sisällänsä tuhoaa metallikudottua johtoa… Ruokatorvessa tai mahassa? Mikä tuon teki?  Lohikäärme?

 

Kovia kokenut tähystysletku…

 
Loppupätkä vatsalaukun ja suolen liitoskohdasta jäi arvoitukseksi. Vaikka tähystin toimi edelleen, se oli totaalisen räjähtänyt pinnasta. Sillä ei enää hevoseen mentäisi. Oireiden mukaisesti kuitenkin aloitetaan heti hoito eli lääkitys. 

Jopa yli 80 % kilpahevosista ja 60 % harrastushevosista kärisii vatsahaavasta, joten hoito kannattaa aloittaa heti. Ja muutenkin eläminen tästä lähtien niin, jotta vatsa pysyy pään ja ruumiin mukaana. Laidunnusta paljon, joka ei lumettomana ja jäättömänä joulukuuna ole ongelma. Ohjeet suosittelivat ruokinnan, olojen ja treenauksen muuttamista niin, että vatsahaava voitaisiin välttää ja poistaa kaikki stressi. Kun tämä harrastushevonen ei ole elämässään koviin puristuksiin koskaan joutunutkaan, suunnittelin ratkaisuksi arabiveren osuuden poistoa, sillä se helpottaisi parhaiten elämän jatkoa.

Parkkipaikalla viereisen trailerin vetoautoon lastattiin samanlainen 500 euron muovikassillinen lääketuubeja. Toivottelimme hyviä jouluja huumorilla toistemme ajatukset lukien. Joulukorttiin voi vaikka kirjoittaa:  ”Tänä vuonna olemme vieneet joulun viettoon tarkoittamamme varat Vermon hevosklinikalle”.

Kaverille kivuton joulu

 
Hirtehishuumorista huolimatta paras lahja ja hintansa arvoista on se, että hevonen pääsee tuskistaan. Nyt voi itsekin alkaa valmistautua jouluun.

ps. Te, keiden hevosilla olisi ollut tähystys vielä ennen joulunpyhiä. Pahoitteluni, että se peruuntui tämän meidän mystisen letkunrikkoutumisen vuoksi…

Posted by: Quienquiera

Related articles
 

Leave a Reply
 

Your email address will not be published. Required fields are marked (*)

Huumorilla ja faktanjyvillä ruokittuja eläinaiheisia artikkeleja sekä blogeja elävästä elämästä. Ehdota juttuaiheita, vinkkaa sopivasta haastateltavasta, tarjoudu bloggariksi tai sovi yhteistyökumppanuudesta.

Back to Top