You are here:

Vain kaviopaiseen tähden

Vain kaviopaiseen tähden

Kun lähdimme tänne Saksaan,  ajatuksenani oli, että täällä ollessamme keskityn täysillä ratsastamiseen ja saksalaiseen hevoselämään tutustumiseen. Täällä, kun ei ole muita velvoitteita ja vauva (jota en laske velvoitteeksi) kulkee vielä näppärästi mukana. Asioihin pitää tarttua, kun on mahdollisuus ja täällä voin oppia paljon uutta. Ollaanhan nyt ihan Saksan hevoselämän ytimessä, Oldenburgin hevosten syntysijoilla.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Oltuamme täällä muutaman viikon sai Veera, nuori hevoseni, kaviopaiseen. Ihan perusjuttu, paranee muutamassa päivässä. Mikä helpotus ettei kyse ollut mistään vakavasta. Eläinlääkärikin tuli todella nopeasti, puolessa tunnissa soitosta. Paise avattiin ja jo seuraavana päivänä hevonen oli taas käynnissä puhdas. Muutaman päivän kuluttua otin hauteen pois ja pääsin taas ratsastamaan. Ei paha. Toki kaviossa oli edelleen reikä johon eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti työnsin pumpulia tukkeeksi, ettei sinne pääsisi likaa.

Kaksi viikkoa myöhemmin tallilta tuli illalla soitto, että Veera on epäpuhdas ja näyttää kaviopaiseelta. Ajattelin, että onpa ärsyttävää mutta onneksi se on todennäköisesti tosiaan vain kaviopaise. Molemmilta hevosiltani otettiin takakengät pois tänne tultaessa, koska ne ovat täällä isossa laumassa ulkona. Turvallisuussyistä on tapana, että kaikki hevoset ovat ilman takakenkiä. Ei se tuntunut isolta asialta, toki jännitti miten kaviot kestää, kun hevoseni eivät ole tottuneet olemaan kengittä. Se kuitenkin altisti ne kaviopaiseille, koska niiden kaviot ovat vielä kenkien jäljiltä kovin pehmeät ja niihin pääsee muita hevosia helpommin painumaan kiviä ja muita ”ylimääräisiä asioita”. Tätä en tullut etukäteen ajatelleeksi mutta se selvisi kyllä nopeasti täällä.

WP_20150430_15_11_32_Pro__highres

Veera lähtee ystäviensä saattamana viimeistä kertaa laitumelta eläinlääkärin tutkittavaksi.

Eläinlääkäri tuli taas nopeasti ja avasi Veeran kaviosta paiseen. Se oli samassa kohdassa, kuin aiempikin paise mutta siihen oli tullut toinenkin reikä. Välillä paiseet tekevät enemmän, kuin yhden reiän. Tällä kertaa kuitenkaan hevonen ei lähtenyt paranemaan ja viisi päivää myöhemmin (eläinlääkärin käytyä jo kerran välissä kontrolloimassa) kavio kuvattiin. Eläinlääkärillä oli mukana kuljetettava röntgenlaite joka viritettiin tallin käytävälle. Tässä vaiheessa hevoseni liikkui kolmella jalalla ja kuvissa näkyi toinen paise ylempänä kaviossa. Sitäkin yritettiin avata mutta se oli liian lähellä luuta joten ei auttanut kuin odottaa, että se aukeaa itsestään. Arvio oli, että joutuisimme odottamaan joitain päiviä, kuulemma pisimmillään on mennyt viisi viikkoa. Varasin uuden ajan neljän päivän päähän ja sain ohjeet soittaa heti, jos nousee kuumetta tai hevonen lakkaa syömästä. Kumpaakaan ei käynyt. Jalka oli toki kipeä mutta Veera käveli taas ja käyttäytyi suhteellisen normaalisti.

Eläinlääkäri tuli sovitusti neljä päivää myöhemmin mutta välissä hän oli näyttänyt Veeran kuvat toiselle, erittäin kokeneelle lääkärille. Yhdessä he olivat päätyneet siihen, että on mahdollista, että kavioon on päässyt ilmaa eikä tuo ”toinen paise” ehkä olekaan paise. Päädyimme siihen, että vien Veeran seuraavana päivänä klinikalle näytille.

Klinikalla hevostani tutkittiin lisää ja siitä otettiin uudet kuvat tarkemmilla laitteilla. Tutkimusten aikana lääkäri pudisteli päätään ja sanoi, että näyttää pahalta. En siinä vaiheessa vielä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta mutta tutkimusten päätteeksi lääkäri pyysi minut huoneeseensa, jotta voimme käydä tilanteen läpi. Silloin koko kamala totuus alkoi paljastua. Tuossa huoneessa viettämäni  aika, ehkä puoli tuntia, tuntui tunteja kestävältä kidutukselta.

Veeran kaviosta 80% oli tulehtunut ja se jouduttaisiin avaamaan luuhun saakka. Kaviosta poistettaisiin merkittävä osa. Tämä tulisi olemaan hevoselleni kivuliasta eikä ole takeita, että se tulee enää kuntoon. Hoitoon liittyy mittava määrä riskejä, se tulee olemaan kallista ja paranemiseen menee noin vuosi. Toinen takajalka tulee olemaan kovilla ja siihen voi kehittyä kaviokuume jolloin menetämme molemmat takajalat. Suurimman osan keskustelusta ajan luulin, että lääkäri on tulossa siihen, että Veera joudutaan lopettamaan. Hänen käytyään riskit läpi päästiin kuitenkin siihen positiiviseen uutiseen: Lääkäri oli sitä mieltä, että Veeraa kannattaa yrittää hoitaa ja 70-80% todennäköisyydellä se tulee täysin kuntoon. Tässä toki oli oletuksena, että olen valmis tekemään tarvittavan työn ja hoitamaan hevostani päivittäin (osan ajasta useamman kerran päivässä) vuoden ajan ilman, että saan tehdä mitään ”kivaa” sen kanssa. Ja maksamaan ne eläinlääkärilaskut. Lääkäri muotoili asian näin: ”Sinun todella pitää rakastaa hevostasi, ei riitä, että pidät siitä”. Päätös oli minulle ja miehelleni selvä: Niin kauan kuin Veeraa voi hoitaa ilman, että se joutuu kärsimään kohtuuttomasti, hoito tehdään.

IMG_0089

Jalat leikkauksen jälkeen. Oikea takajalka on leikattu ja jäljellä olevaa kaviota on tuettu metallilla jottei se hajoaisi. Toisessa takajalassa on tukiside kaviokuumeen ennaltaehkäisynä.

Seuraavana päivänä Veera leikattiin. Leikkaus tehtiin nukutuksessa (yleisanestesia) ja se kesti pari tuntia. Itse leikkaus meni hyvin mutta siinä paljastui, että tulehdus on levinnyt myös kavioluuhun. Tämä tarkoittaa, että tulehdus voi helposti uusiutua ja tilanne oli muutenkin vielä hieman aiempaa tietoa huonompi. Uusiutumista voi onneksi välttää sillä, ettei Veera ole enää ikinä ilman kenkiä.

Pääsimme vielä samana iltana katsomaan potilasta. Veera näytti laihalta ja väsyneeltä mutta olosuhteisiin nähden ihan hyvältä. Vielä jouduimme jännitttämään tuleeko komplikaatioita mutta paraneminen voisi nyt alkaa.

Leikkauksesta on nyt kulunut viikko ja kolme päivää. Välissä on ollut myös mutkia matkassa mutta tällä hetkellä Veera on menossa parempaan suuntaan, kavion uusiutuminen on alkanut ja potilas on virkeä. Toipumisesta kerron tarkemmin tulevissa postauksissa.

Posted by: Maarit Tarkiainen

Related articles
 

Leave a Reply
 

Your email address will not be published. Required fields are marked (*)

Huumorilla ja faktanjyvillä ruokittuja eläinaiheisia artikkeleja sekä blogeja elävästä elämästä. Ehdota juttuaiheita, vinkkaa sopivasta haastateltavasta, tarjoudu bloggariksi tai sovi yhteistyökumppanuudesta.

Back to Top