You are here:

Tarttuva tauti(ko?)

Tarttuva tauti(ko?)

Hevoset oppivat toisiltaan matkimalla kaikenlaista. Huonot tallitavat, kuten vaikkapa karsinan oven kolkuttaminen ja kaivaminen tarttuvat herkästi kanssa-asujiin. Myös puunpuremisen ja vaikkapa kutomisen sanotaan tarttuvan.

 

 

 

 

Pieni varsa omaksuu helposti emänsä hyvät ja huonot tavat. On hassunhauskaa mennä vaikkapa luimistelevan varsallisen tamman karsinaan, kun se muutaman päivän ikäinen nökökin tulee vastaan korvat pitkin niskaa. Ja kovin varautunut ja omineen viihtyvä tamma yleensä tartuttaa epäluuloisuutta varsaansa ainakin aluksi, kunnes luontainen uteliaisuus voittaa.

Minä törmäsin tässä hiljattain ihan uuteen tarttuvaan tautiin. Meidän lv-orimme, nyt jo 6v., on kuin pahainen kakara käytökseltään. Sillä on joka hommaan ihan omat kuviot, se roikkuu hihassa ja riimunnarussa ja tekee kaikenlaista todella ärsyttävää. Olen sitä pienestä pojasta asti koittanut tapakasvattaa, mutta täysin turhaan. Komentaminen säilyy mielessä noin kolme sekuntia ja kaiken lisäksi se on sitten kuitenkin aika arka. Siispä sen ja sen temppujen kanssa on vaan opeteltu elämään. Orille kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että se ei ole millään tapaa vihainen, ei huido taluttaessa etusella, ei pelleile raveissa eikä yleisillä paikoilla muutenkaan ja on todella hyvä ajaa. Mutta jostain syystä, siellä suussa pitäisi aina olla jotain. Naru, käytävän ketju, ohja, ihmisen hiha, mitä vaan. Ja kun se vaikka tarhaan viedessä onnistuu ottamaan narun suuhunsa, niin sittenhän se lähinnä taluttaa sua ja tilanne laukeaa vasta, kun saat sen pysähtymään ja työnnät suunnilleen kätesi sen suuhun, jotta se päästää otteesta irti. Kai se kuvittelee olevansa joku koiranpentu ja vetoleikki on tosi kivaa…

Joka tapauksessa käytävällä seisoessaan se jyystää käytännöllisesti katsoen koko ajan naruja/ketjuja. Ja voin kertoa, että se on TODELLA raivostuttavaa, varsinkin kun sitä on kestänyt nyt noin neljä vuotta!!! Ja sitä tulee siitä asiasta koko ajan komennettua, vaikkakin se on täysin hyödytöntä. Kun sille murahtaa, se suunnilleen sylkee ketjun suustaan vain ottaakseen sen sinne kahden sekunnin päästä mahdollisesti toiselta puolelta. Tai sitten se pitää sua nätisti kiinni hihasta tai hupusta, kun laitat loimea kiinni edestä (ei siis koskaan pure ”nahkaan asti” eikä roiku siinä loimessa) ja saadaksesi hihan irti, joudut työntämään sormet hammaslomasta sisään, jotta se irroittaa. Ja sitten katsoo korvat hörössä koiranpentuilmeellä, että miksen muka saanut sua pitää siitä kiinni.

Ja joo, tiedän, nyt kaikki hevosihmiset – ja todennäköisesti kaikki muutkin – ajattelee, että voi mitä pelleilyä, komenna sitä kun20160129_104440nolla, johtajuusongelma! Voin kertoo, että oon koittanut aikoinaan komentaa…..oikeesti…..ei auttanut, lisäsi ehkä arkuutta, mutta ei auttanut. Ja epäilenpä, että mikäli oikein alettaisi vääntämään, niin toi pikkupoikamaisuus saattaisi kääntyä vihaisuudeksi. Ja sitten oltaisiinkin pulassa, 165cm, pitkälti yli 500kg, 6v. arka ori….kuulostaa oikein huonolta yhtälöltä.

Mutta palataanpa otsikkoon, siihen tarttuvaan tautiin. Pikkuhiljaa tuo niin kiltti ja tasainen ruunakin on alkanut jyystää niitä ketjuja siinä käytävällä ja ottaa välillä hihan suuhun loimittaessa. Komentaessa katsoo korva pystyssä, että mitä, miksei hän saa tehdä näin. Ja nupiksi toi tammakin on opetellut saman tavan!! Ja sekin nappasi mua hihasta tossa yhtenä aamuna, kun laskin sitä irti ketjuista. Ja katsoi ihan yhtä hölmönä, kun koitin komentaa. Siis mitä ihmettä?? Alkoikos nää yhtäkkiä pitämään mua ihan pellenä vai onko ne huomanneet, että tolla konstilla saa ton naisen jakamattoman huomion koko käytävällä seisomisen ajan? Joka tapauksessa RAIVOSTUTTAVAA! Kai mun on ruvettava loimittamaan ja seisottamaan sitä oria käytävällä aivan toisessa päässä tallia, ettei nää kaksi muuta saa siltä pahoja vaikutteita.

Mutta mitä opimme tästä? Näiden hevosten kanssa todellakin oppii jotakin uutta jatkuvasti, niin hyvässä kuin pahassakin!

-Krisse-

 

Posted by: Kristiina Mattila

Kristiina Mattila on vuonna 1967 syntynyt, jo pikkutyttönä nimenomaan raviurheiluun hurahtanut nainen, joka on toiminut suurimman osan elämästään hevosenhoitajana niin Suomessa kuin vähän ulkomaillakin.

Leave a Reply
 

Your email address will not be published. Required fields are marked (*)

Huumorilla ja faktanjyvillä ruokittuja eläinaiheisia artikkeleja sekä blogeja elävästä elämästä. Ehdota juttuaiheita, vinkkaa sopivasta haastateltavasta, tarjoudu bloggariksi tai sovi yhteistyökumppanuudesta.

Back to Top