You are here:

Karavaani kulkee ja koira(t) haukkuu

Karavaani kulkee ja koira(t) haukkuu

Tätä kirjoittaessani muutto on jo onnellisesti takana mutta olihan se jännää. Olimme siis muuttamassa perheeni kanssa Saksaan epämääräiseksi ajaksi. Ihan rutiinihomma sinänsä, jatkuvastihan perheitä lähtee väliaikaisesti ulkomaille jommankumman vanhemmista työn perässä. Ainoa vaan, että meidän perheeseemme kuuluu minun, mieheni ja vauvamme lisäksi kolme koiraa ja kaksi hevosta. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että se tarkoittaa mm. kahdeksaa passia…

Me itse henkilöautolla, muuttokuorma ja hevoskuljetus lähdimme kaikki samalla laivalla matkaan. Tämä saattaa kuulostaa kätevältä mutta voin kertoa, että muuttokuorman pakkaaminen, hevosten autoon lastaaminen, yhden leasing-auton palauttaminen ja itsemme ajoissa laivaan järjestäminen oli aika paljon yhdelle (puolikkaalle) päivälle. Jännitystä aiheutti mm. seuraavat asiat: mitä jos tavarat ei mahdukaan niille varattuun kuorma-autoon, entä jos muuttomiehet ovatkin hitaita eivätkä ole puoleen päivään mennessä valmiita, miten logistiikka hoidetaan kun yksi auto pitää palauttaa ja samaan aikaan pitää olla tallilla laittamassa hevosia matkaan, toimitetaanhan vauva oikea-aikaisesti takaisin hoidosta ja johonkin sopivaan paikkaan… Ja niin edelleen, lista on pitkä. Ja kaikkein isoimpana kysymyksenä: meneväthän KAIKKI hevoset autoon? Myös ne jotka eivät aina mene traileriin?? Autoon lastaamista kun ei oikein harjoitella etukäteen kuten trailerilla kulkemista. Ja vielä viimeisenä kauhukuva: ajokoira livahtaa ulos muuttohässäkässä ja lähtee omille teilleen, hevoset eivät menekään autoon ja me kaikki myöhästymme laivasta.

Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin kuin elokuvissa. Muuttokuorma lähti ajallaan matkaan, logistiikka toimi ja hevoset kävelivät suoraan autoon. Tässä vaiheessa tiedoksi kaikille jotka murehtivat sitä menevätkö kaikki hevoset autoon: kyllä ne menevät. Pienen kyselytutkimuksen perusteella ei käytännössä ole hevosia jotka eivät mene autoon. Osa saattaa hieman pohtia ensin ja hankalimmat peruutetaan sisään mutta kyllä, ne kaikki menevät sinne.

Laivalla pääsin katsomaan miten hevoset pärjäilIMG_3427evät (valitettavasti tästä ei tullut otetua kuvia) ja hyvinhän ne pärjäsivät. Ne olivat ainoina hevosina isossa autossa ja auton kylki oli hieman auki samoin kuin lastaussilta takana. Kuljettaja kertoi, ettei hän koskaan avaa ovia kokonaan koska välillä käy niin, että joku hevonen onnistuu hyppäämään ulos autosta ja juoksentelee sen jälkeen vapaana autokannella. Laivalla oli myös kaksi muuta hevosautoa ja kaikki kolme autoa oli parkkeerattuna peräjälkeen autokannen reunassa. Hevoset katsoivat seinään päin ja tunnelma oli ihanan rauhallinen. Itsestäni tuntui etukäteen hurjalta ajatukselta, että hevoset seisovat koko matkan autossa. Alkumatkan vahdinkin koko ajan aaltojen korkeutta ja hermostuin jokaisesta tärähdyksestä. Jälkikäteen se tuntuu kovin turhalta, ei niillä mitään hätää ollut.

Hevosten lisäksi toinen jännityksen aihe oli mukana matkustava ajokoiramme joka paitsi mielellään livahtaa hajujen perään niin myös kykenee melko komeaan haukkuun. Tämäkin huoli osoittautui turhaksi, koiramme käyttäytyi kuin kokenutkin laivamatkaaja. Se suhtautui kohteliaan kiinnostuneesti kanssamatkustajiin eikä ennakko-odotustemme vastaisesti aiheuttanut yleistä hämminkiä. Kannella jossa hyttimme (kuten myös muut ”eläinhytit”) sijaitsi oli ulkona hiekkalaatikko koirien tarpeita varten. Se oli hieman ällöttävä mutta koiramme ymmärsi heti jutun juonen ja tarpeet tuli tehtyä sinne minne kuuluikin.

Kaiken kaikkiaan siis matka sujui hyvin! Saksan päästä ja eläinten ja ihmisten sopeutumisesta lisää seuraavissa postauksissa :)

Posted by: Maarit Tarkiainen

Related articles
 

Leave a Reply
 

Your email address will not be published. Required fields are marked (*)

Huumorilla ja faktanjyvillä ruokittuja eläinaiheisia artikkeleja sekä blogeja elävästä elämästä. Ehdota juttuaiheita, vinkkaa sopivasta haastateltavasta, tarjoudu bloggariksi tai sovi yhteistyökumppanuudesta.

Back to Top