You are here:

Äideistä parhain

Äideistä parhain

Ihmisten kalenterissa tänään on äitienpäivä.

Rakas, rakas aiheeni on verrata ihmisten ja muiden nisäkkäiden elämää toisiinsa. Sen teen tänään äitien hyväksi.

Ihmisperhe on täydellinen kahden aikuisen, tyttären ja pojan, kultaisennoutajan ja farmaritalon kokoonpanossa. Omakotitalo ja hieno sukunimi vielä täydentävät idyllin. Tähän lokeroon on opasmateriaalia ihmisnisäkkäille aikakauslehdistä ja tv-ohjelmiin. ”Pesävinkki”, ”Meidän lauma”, ”Meidän kesäkolo”, ”Maisa ja unelmapesät” ja vaikka mitä. Mallia täydelliseen laumaelämään eri tyylisuuntien mukaan on lukemattomia suuntauksia. Ja omaa elämää haluataan muokata, kehittää ja hallita. Olla osallistuvia ja tiedostavia. Edelleen kuitenkin naaraspuoliset ihmisnisäkkäät synnyttävät poikaset.

Ihmisemolla on edelleen tärkein tehtävä laumassa. Äiti on ilman muuta rakastava ja paras äiti lapselleen. Äiti on se, joka huolehtii jälkikasvustaan, vaikka mitä tapahtuisi. Jättää oman itsensä epäitsekkäästi huomiotta, kun lapsi tarvitsee jotain. Vahtii, kuin kanaemo koko lapsuusajan. Venuu miten pitkälle tahansa voimien loppumisen jälkeenkin, mikäli lapsen etu sitä vaatii. Pentujensa eteen äiti tekee kaikkensa. Vaistomaisesti ilman opettelua. Luonto on hoitanut asian niin.

Nykyään pesän voi ostaa valmiina tai käytettynä. Joko pesäpuussa tai maan tasalla. Siihen ei tarvita urosta, joka osaisi rakentaa perheelleen pesän. Nimittäin enää ei moni ihmisuros siitä selviäisi. Evoluutio on auttanut äitejä jo pitkään selviytymään – keksimällä insinöörit ja pakettitalot. Metsästysominaisuuksienkaan ei tarvitse enää olla kummoiset, kun linnusta lampaaseen kaikki on paloiteltuna kaupassa. Tai pilttipurkeissa.

Eläinäidit ovat niin hyviä jalostuksessa, miten hyvin ne hoitavat poikasiaan, miten hyvin imettävät ja pitävät jälkeläisen puhtaana. Miten itsenäisesti ja nopeasti synnyttää. Siitä puhutaan jälkeenpäin, katkaisiko hampaillaan napanuoran tai söikö istukan. Miten suuria pentueita tekee ja miten paksuiksi syöttää. Hyökkäilyäkin vähätellään, jos kyse emästä, jolla on poikaset. Rakenteessa pitkä runko ja leveä lantio on hyveitä. Ja koirien kohdalla kehutaan, miten yksi pentue yleensä parantaa kevyehkön nartun runkoa. Moniko missi lähetetään missikisoihin vasta ensimmäisen synnytyksen jälkeen parempikroppaisena?

Entä ne urokset? Oli hyvä ja nopea astuja. Tiinehtyvyysprosentti on ollut lähes 100 %. Kiekuu ja polkee. That’s it.

Uroksista puhutaan sen kerran, kun hommat on hoidettu ja seuraavaksi vasta, mitä jälkeläiset ovat aikuisena häneltä perineet. Emällä on siinä kohtaa enää venuneet nisät ja roikahtanut alalinja. Ihmisuros on tapauksesta riippuen mukana laumassa vartista viiteenkymmeneen vuoteen. Äiti on aina valmiina. Isän on kunnia ja emän on työ.

Kansalaisjärjestöillä on kampanjoita, jotta ihmisisät ottaisivat osaa vauva-arkeen hoitovapailla yms. Mutta auttaako se? Luonto on luontoa. Meitä on niin moneksi – kaneiksi ja joutseniksi. Mutta äidit, emot, emät, kanat, lehmät ja emakot on ja pysyy.

Tagged with: 

Posted by: Quienquiera

Leave a Reply
 

Your email address will not be published. Required fields are marked (*)

Huumorilla ja faktanjyvillä ruokittuja eläinaiheisia artikkeleja sekä blogeja elävästä elämästä. Ehdota juttuaiheita, vinkkaa sopivasta haastateltavasta, tarjoudu bloggariksi tai sovi yhteistyökumppanuudesta.

Back to Top